Matka Sveitsiin vuodenvaihteessa 6-7

Tarinassa esiintyvät henkilöt ovat serkkuni Tuomas, hänen veljensä Eero, siis myös minun serkkuni ja hänen vaimonsa Terhi. Eero pelasi Spengler-cupissa HC Davosin vahvistuksena neljän muun ulkomaalaisen kanssa. Normaalisti hän on HC Ambri-Piotta:n riveissä.

28.12 torstai – Donnerstag - giovedì

Bussimatka Hämeenlinnasta Vantaan lentoasemalle meni muistaakseni virheittä. Sen sijaan chekinissä mokasin. Olin tsekannut lennolle netissä edellisenä yönä. Minun olisi pitänyt vain hakea printti SASin itsepalvelupäätteiltä, joita tsekkaustiskien luona on muutamia. Sieltä saa tulostettua myös tagin laukkua varten. Jonotin lentokarjan mukana normaaliin tsekkaukseen kun en mitenkään pystynyt järkeilemään miten laukun saisi automaattisesti lennolle. Minusta tsekkauksen suurin vaikeus piilee matkalaukun painavuudessa, joka minulla tällä kertaa oli sangen vähäinen. Tällä automaattisysteemillä saa tsekkattua minusta painavankin kassin vaivattomasti. Ehkä siinä on joku ovela juoni. En tiedä, minun reppuni on höyhenenkevyt johtuen kipeästä selästäni. Harkitsen tarkasti mitä haluan kantaa.

Lento Zurichiin on helppo - 2,5 tuntia. Blue1:n karjalennolla pitää kaivaa luottokortti esiin saadakseen jotakin suuhunsa. Söin tapas-lajitelman kyytipoikanaan kaksi pientä pullollista punaviiniä. Olipa kirpeää. Onneksi olin varustanut hyvin, ratkoin kolme ristikkoa matkalla ja lopuksi napsin valokuvia lentokoneen ikkunasta. Verraton keksintö oli varustaua nuuskalla lentomatkalle. Nuuskaa ostin Ruotsista kaamosvaelluksen päätyttyä joulukuussa.

Zurichissä Tuomas oli vastassa lentoasemalla. Tai lentokenttä sijaitsee Klotenissa. Eihän missään lentokenttä ole keskellä kaupunkia, kuten rautatieasemaa usein on. Matkustimme noin puolen tunnin junamatkan Zurichin päärautatieasemalle, josta meillä oli alle kilometrin kävelymatka hotellille. Hotelli löytyi vaivattomasti Tuomaalla olleen kartan avulla. Tai kartta oli Zurichin opaskirjasessa. Olimme paikalla hyvissä ajoin joten päätimme kuluttaa aikaa kahteen saakka, joka on normaali sisäänkirjautumisaika hotelleihin. Menimme vastapäiseen ZicZac-hotelliravintolaan olusille. Katselimme tätä hotellia majapaikaksemme, mutta jostain syystä päädyimme Goldeness Swarzchiin jostain syystä. Ehkä ZicZac oli täynnä. Jos olikin varaushetkellä, nyt vieraat olivat peruneet varauksensa, koska paikassa ei olut vipinää seuraavan vuorokauden aikana nimeksikään. Hotellin reception eli vastaanotto oli pieni. Vastaanotosta mentiin suoraan hissiin ja hissillä ylös huoneeseen. Muihin hotelliasukkaisiin ei juurikaan törmännyt. Sana gayfriendly hotellin esitteessä on minusta täysin tarpeeton. Tietenkin sillä saatetaan pelottaa homofoobikot tiehensä tai vetää arkoja homoja puoleensa. Mutta ei hotellista käsittääkseni kunnon tulisille homoille ole minkäänlaista homohyötyä. Hotellista ei löytynyt edes saunaa kysyttyäni vastaanoton homolta asiaa. Hän kyllä neuvoi mistä kunnon homosaunan löytäisi. En muista mistä. En niinkään ollut menossa homosaunaan, olin vain utelias.

Hotellin vieressä oli homobaari, jossa oli minusta kunnon homotunnelma. Baaritiskillä parveli homopariskuntia. Joukkoon mahtui myös kaksi vanhempaa naista. Sellaiset ovat käsittääkseni usein homojen kavereita ympäri maailman.

29.12 perjantai – Freitag - venerdì

Matkustimme junalla Bellinzonaan, josta otimme taksin Eeron ja Terhin asunnolle Monte Carasson kylään. Juna töristeli matkaa parisen tuntia. Sveitsiläiset ylpeilevät maailman tarkimmasta ja parhaasta rautatieverkostaan.

Asettauduimme taloksi. Illalla kävimme kävellen kaupassa. Tutustuimme samalla lähitienooseen. Ticinon kantonissa puhutaan italiaa, johon saksan vaihdoimme junamatkan aikana.

30.12 lauantai – Sonnabend - sabato

Matkustimme bussilla Monte Carasson postilta Bellinzonan keskustaan, jossa kekkuloimme pari tuntia seuraavaa Thusiksen bussia varroten. Bussi ajoi vuoristojen yli ehkä kuudenkymmenen kilometrin matkaa pari tuntia. Maisemat olivat aivan mahtavat. Tsusiksessa loikkasimme junaan ja ajoimme Filisuriin, jossa vaihdoimme Davosin junaan.

Tapasimme Eeron ja Terhin Davosin keskustassa. Saimme luottokortin oloiset liput ja suosituksen ravintolasta ja menusta. Paikka oli italialaistyyppinen Parma. Otimme grillattuja langustiinin pyrstöjä. Pyrstöt olivat kokoluokkaa pieni hummeri. Ruoka oli sangen hyvää, mutta olin odottanut hieman enemmän lähinnä kolmen syyn tähden. 1)Terhi oli edellisiltana syönyt saman annoksen ja kehui sitä maasta taivaaseen 2) Paikka oli idyllinen ja tarjoilijat ylitsevuotavab ystävällisiä 3) Ravunpyrstöt grillattiin avotulella aivan vieressämme, saatoimme katsella valmistusprosessia vesi kielellä.

Davosin areena on hieno. Minua hämmästytti turvatarkastuksen tiukkuus. Ruumiintarkastus tehtiin hyvin perusteellisesti. Ei paljon puuttunut ettei olisi tarvinnut nostaa jalkaa pöydälle. Davos piti loppuun saakka jännityksessä, sillä saavuttaakseen finaalipaikan, sen tuli saada ottelusta Khimikiä yksi piste - eli yltää tasapeliin varsinaisella peliajalla. Jatkoajalla Khimik teki maalin ja voitti ottelun, sillä ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä.

Ottelun jälkeen tapasimme Eeron. Terhi oli katsonut ottelun hotellin televisiosta ja mennyt nukkumaan. Kävelimme hotellille, jossa Eeron säilytti autoaan, Honda CRV-maasturiaan. Olimme katsoneet aiemmin, ettei junalla enää 23:n aikoihin pääsisi Davos-Frauenkirchiin, jonne meidän tuli päästä jatkaaksemme ylös vuorille. Eero heitti meidät vuoristopolun alkuun, jonne vuoristomajan emäntä Tuomaan puhelimessa neuvoi. Lähdimme kiipeämään jäistä polkua ylös otsalamput päässä ja reput selässä. Ylöspäin mentäessä ilma oheni aika tavalla tehden hengittämisen vaikeaksi. Meidän täytyi välillä pitää taukoja, olimme siksi voipuneita. Kaaduimme mättäälle huohottamaan. Olimme illan aikana juoneet myös kohtuullisen määrän alkoholia, joka osaltaan hengästytti lisää. Kahden tunnin kuluttua saavuimme Berghaus-Stafelalp vuoristomajalle sangen väsyneinä ja janoissamme. Retkeilymajaa emännöi kaksi nuorta naista, joiden epäilimme olevan pariskunta keskenään. Sillä mitenkään muuten vuoristomajan pitäminen 1894 metrissä Sveitsin alpeilla ei järkiimme mahtunut. Saimme keiton ja kaksi olutta juotavaksi. Sitten könysimme alas matalaan lämmittämättömään huoneeseemme ja vetäydyimme makuupusseihin.

31.12 sunnuntai – Sonntag - domenica

Aamulla herätessäni oli melko kylmä. Ponkaisin ylös ja suoritin aamutoimeni - harjasin hampaat ja kävin keltaisella (mopo käy bensalla). Tuomaksen jäätyä ojentelemaan hetkeksi raajojaan, kävin ulkona tutkailemassa paikkoja. Vuoristomajan ympärillä oli muutama pieni hirsinen rakennus. Huomasin viitan, jossa oli osoitettu muutamia paikkoja ja arvioitu aika, miten kauan matkan taittamiseen kuluisi. Arvelin meidän olevan viisaampaa kävellä suoraan Davosin kaupunkiin, kuin mennä Frauenkirchin asemalle toteamaan junan lähtöön olevan aikaa kolme tuntia. Jos varaisimme kävelymatkaan kolme tuntia, ehtisimme finaaliin ajallaan.

Saimme aamupalan ja laskun maksettua. Tytöt kelpuuttivat eurot maksuvälineinä, mutteivat luottokortteja. Vaihdetuista käyntikorteista kävi ilmi tytöillä olevan sama sukunimi, ehkä he sittenkin olivat vain sisaruksia. Alkoi vuoristotaipaleemme Davosiin. Polku oli aika ajoin melko liukas. Matkaa linnuntietä oli varmankin kymmenisen kilometriä, mutta laskeuduimme vertikaalia 400 metriä. Toisinaan tosin nousimmekin melko jyrkästi, jolloin luonnollisesti hiipii mieleen, että menemmeköhän varmasti oikeaan suuntaan.Vaikka olimme varanneet riittävästi aikaa - ei aikaa ryssimiseen ollut varattu yhtään.

Olin poistanut repustani sinne varaamani juomakupin tilanpuutteen vuoksi. Oli turhauttavaa kauhoa kädellä vettä vuoristopuroista suuhunsa kun suuri osa jääkylmästä vedestä lensi poskille tai vaatteille. Päästyämme alas kaupunkiin, tuntui melko palkitsevalta juoda kivennäisvettä lasista. Kivennäisveden joukossa oli pala sitruunaa, joka mielestämme juhlallisti koko komeuden.

Katsomossa Terhi kertoi Eeron taas puolestaan kertoneen venäläisen joukkuetoverinsa kertoneen Davosin häviävän saletisti Team Canadalle finaalissa. Davos oli hävinnyt runkosarjassa Team Canadalle 3-6. Tuomas oli pelin nähnyt ja kertoi kanadalaisten olevan pelottavan hyviä. Team Canadan joukkueessa pelaa Euroopan sarjoissa kiekkoilevia kanadalaisia ja kokoonpanossa näytti olevan muutama AHL-pelaajakin. Team Canada on Davosin ohella toinen tämän maailman vanhimman seurajoukkueturnauksen vakio-osallistuja. Muut kolme kutsutaan tason ja halun mukaan. Jokerit on muutaman kerran ollut mukana. Turnaus on niin kovatasoinen, ettei Kärppien lisäksi muilla suomalaisjoukkueilla Eeron mukaan olisi juurikaan mahdollisuuksia.

Ottelun alku oli murheellinen. Team Canada johti ensimmäisessä erässä 2-0. Oleg Petrovin ennustus näytti pelottavasti pitävän paikkansa. Mutta Davos kavensi 2-1:een. Lukemat säilyivät pitkään näissä vaikka tolpat kilisivät niin, että korviin koski. Kolmannessa erässä Eero tasoitti ja aivan loppupuolella kanadalaismaalivahti töröili maalin takana, Davosin pelaaja nappasi kiekon ja pani verkkoon. Kaksi kanadalaispelaajaa törmäsivät toisiinsa ja kannettiin kentältä.

Davos voitti Spengler-kannun. Pyysin mestaria ottamaan meistä kuvan hallin edustalla. Muuten fanit tunkivat itsensä tähtien seuraan kuvaan tai pyytelivät nimikirjoituksia.

Tulimme halki vuoriston Eeron ja Terhin kyydissä Davosista Monte Carassoon uuden vuoden vastaanottoon. Uudenvuoden illalliseksi tarjoiltiin salsaa ja nachoja, pääruuaksi tortilloja. Puolen yön aikaan kävimme kuuntelemassa kirkon kellojen sointia, lähettelipä joku raketteja vuorilta. Asunnolle palattauamme pelasimme Trivial Pursuitia.

1.1.007 maanantai – Montag - lunedì

Lainasimme Eerolta auton ja kävimme Asconassa kävelemässä. Paikka on kaunis. Tultuamme takaisin katsoimme televisiosta kaksi elokuvaa peräkanaa. Terhi suositteli niitä sanoen niiden olevan hyviä. Ja ne olivat. Ensimmäinen oli nimeltään Sideways ja toinen ruotsalainen poliisielokuva, jonka nimi ei tule mieleen.

Illalla kävimme kaikki neljä kävelyretkellä pizzan jälkeen. Sulattelemassa.

2.1.7 tiistai – Dienstag - martedì

Ajoimme köysihissillä ylös Mornera-vuorelle heti aamusta. Hissin päätepisteeltä jatkoimme matkaa kävellen polkua pitkin loivasti nousten. Rinne oli jyrkkä. Jos tahtoi nousta ylöspäin, piti ottaa neliveto käyttöön. Alaspäin tuleminen on paljon hankalampaa. Täytyisi melkein olla köysi ja valjaat. Rintellä kallionkoloissa oli paljon sisiliskoja. Hemingway piti sisiliskoista. Kävimme vuoristoravintolassa hörppäämässä pari olutta. Ravintolan seinillä oli täytettyjä eläimiä tai pelkkä pää. Oli gemssin, alppikauriin ja peuran päät. Pari kettua oli ja ilves.

Viiden aikaan lähdimme Eeron kyydillä Ambriin. Ambri on parin sadan asukkaan vuoristokylä. Ambrin kannattajat ovat fanaattisia kommunisteja. Kyydissä matkusti myös sveitsiläinen pelikaveri Mattia Bianchi. Saavuimme Ambrin keskustaan kaksi tuntia ennen pelin alkua ja menimme paikalliseen ravintolaan. Pöydässämme istui Ambrin kannattajia. Heput kysyivät mistä maasta olimme, kuultuaan meidän olevan Suomesta. He huusivat: “Somervuori, Yes!”. Tuomas sanoi itse asiassa Eeron olevan hänen veljensä ja minun serkun. Heput pyysivät osoittamaan henkilöllisyyden, jotta saisivat selvile väitteen paikkansa pitävyyden. Näytin kausikorttia, jossa seisoi Eeron nimi.

Tarjosin hepuille nuuskaa. Vain yksi pani nuuskan huulensa alle tarjoten vastalahjaksi nenänuuskaa. Hitto, sehän se vasta oli ököttiä.

Peli Baselia vastaan päättyi 2-1. Eero sai ottelussa ilkeän tällin kylkeensä. Ottelun jälkeen menimme takaisin ravintolaan, Olimme sopineet siten vuoristolaisten kanssa. Kun Eero tuli ravintolaan, oli kannattajalauma riemuissaan.

La Montanara

Lassu per le montagne
fra bosch e valli d'or
tra l'aspre rupi echeggia
un cantido d'amore (2v.)

La montanara ohe
si sente cantare
cantiam la montanara
per chi non la sa (2v.)

Lassu sui monti
dai rivi d'argento
una apanna cosparsa di fiori
Era la piccola, dolce dimora
di Soreghina la figlia del sol

3.1.7 keskiviikko - Mittwoch - mercoledì

Kävimme viinitilalla ostamassa laatikollisen viiniä suoraan tuottajalta. Eero heitti meidät autolla Bellizonan asemalle lähtien itse lääkäriin kylkensä takia. Ostimme menoliput Italian Lombardiaan Comoon. Junamatka oli upea. Lugano-järvi oli aivan upea, samoin koko Lugano.

Rajatarkastus kesti ja kesti. Ei ihme sillä oltiin Euroopan unionin rajalla.

Como, se se vasta upea oli. Kävelimme vanhan kaupungin läpi Como-järven rantaan. Seudun järvet ovat syviä ja rannasta kohovat korkeat vuoret. Kaunis kalaisa alppijärvi on 49 kilometriä pitkä. Alppijärvet tapaavat olla pitkiä ja laihoja. Como järven suurin leveys on viisi kilometriä. Syvin kohta on 414 metriä. Comon kaupungista on Milanoon 40 kilometriä. Söimme paninit, joiden välissä oli Prosciutto-kinkkua, järven rannalla. Lähdimme risteilylle laivalla. Laiva kierteli satamissa. Rannoilla oli satumaisen kauniita linnoja. “Haihou”, ajattelin: “Tää on elämää”.

Illalla pelasimme turnauksen Trivial Pursuitia ja Scrablea. Olimme toki syöneet hyvin, mutta Eero paistoi meille vielä yöpalaksi jäniksen filettä.

jänis

4.1.7 torstai – Donnerstag - giovedì

Heräsimme varhain ja läksimme Bellinzonaan. Eero kuljetti meidät. Kävimme ensin ostamassa junaliput asemalta, sitten menimme kauppaan ostoksille. Kärryyn tuli villisika-, hevos- ja peurasalamia, ilmakuivattua härkää, luganichetta-makkaraa, Gorgonzola-juustoa, Gryere-juustoa, jäniksen fileitä ja pullollinen grappaa. Kuin huumassa matkasimme Zurichin päärautieasemalle, jossa vaihdoimme junaa ja ajoimme Kloteniin lentokentälle. Ennen koneeseen nousua ostin erään kioskin tyhjäksi snuffista – nenänuuskasta. Viideltä lento oli perillä Suomessa – yksi parhaista retkistä kautta aikain oli takana.

Matkan onnistumiseen vaikutti tietenkin meille tarjotut loistavat olosuhteet. Matka oli etukäteen käsikirjoitettu, mutta olimme toki valmiit luopumaan tai poikkeamaan käsikirjoituksesta ensimäisestä järkevästä syystä.

Tärkeä syy onnistuneelle matkalle oli tietenkin henkilökemioden toimiminen saumattomasti. Yleensä tulee törmäyksiä, joista selviäminen vaatii vain oikeanlaista asennetta. Tällä kertaa ei tullut, mutta uskoisin ryhmämme olevan kykenevä selvittämään konfliktin.

Viitasusi
Kulttuuriyhdistys Harhaiset Kurjat r.y