Lapin loma keväällä 2008

Lähdin naapurieni kanssa loman viettoon Pyhätunturille maaliskuun toiseksi viimeisenä 2008. Pyhätunturi on Pelkosenniemen ja Kemijärven kuntien alueilla sijaitseva usean tunturilaen ryhmä. Tunturijono on vajaan kymmenen kilometrin pituinen ja itä-länsi -suuntainen. Se on muodostunut yli kaksi miljardia vuotta sitten jolloin paikalla sijaitsi korkea vuorijono. Pehmeä kiviaines on rapautunut pois ja jäljelle on jäänyt lähinnä kova kvartsiitti. Tunturit ja niitä erottavat kurut ovat jääkauden sulamisvesien muovaamia.

Tunnetuin huippu on itäinen Kultakero eli Ykkönen. Muut laet eli kerot länteen päin ovat Ukonhattu eli Kakkonen sekä korkein huippu Noitatunturi (540 m) eli Seitakero eli Kolmonen. Seuraavina lännessä ovat matalammat Laakakero ja Peurakero. Tunturijono jatkuu edelleen luoteeseen Luosto-tuntureille saakka. Kultakeron koillispuolella Pyhäjärven itärannalla on 370-metrinen Soutaja.

Lauantai 29.3

Lähdimme matkaan vähän yli neljä. Reiska soitteli ovikelloa. En nimittäin herännyt automaattisesti neljältä. Alan vissiin rapistua. Olin ehkä juonut liian paljon edellisenä olutta. Kyllä aikuisen miehen tulisi pystyä heräämään neljältä ilman herätyskelloa juotuaan muutaman kaljan edellisiltana. Menin ehkä liian myöhään nukkumaan. Lähteissä oli neljä astetta pakkasta Hämeenlinnassa. Oulussa olikin jo neljä astetta lämminta. Rovaniemellä kävimme Alkossa ostamassa jokusen pullon brandyä ja ostin minä punaviintäkin.

Ajoimme Hämeenlinnasta Padasjoen ja Jämsän kautta Nelostielle, ota pitkin ylös Lappiin. Perillä Pyhätunturilla olimme siinä neljän maissa. Ilta meni asettautuessa asuntoon. Tein oman pesäni ylisille. Minulla on oikein mukavat oltavat siellä.

Tulomme kunniaksi kävimme syömässä Huttu-Uulassa. Olin aikeissa ottaa nieriää, mutta jotenkin olin poissaolokohtauksen valtaama ja otin siikaa. Inarin nieriä on kalojen kuningatar, enkä ma sitä hoksinut heikkona hetkenäni.

Pyhä Pyhällä 30.3

Lähdin hiihtoretkelle Pyhältä etelään, Kemijärvelle päin. Ilma oli paras. Minusta auringonpaiste keväthangilla on paras. Söin Porolaavulla tulilla tuikeaa pussikeittoa ja kertoilin hiihtoturisteille juttuja. Muuan kuukkeli päätti vahvistaa kertomustani niiden kesyydestä. Kaukaa se osaa katsoa kohteensa jonne se lentää sieppaamaan mielimänsä makupalan. Ihmiset olivat mielissään kun saatoin lainata heille istuinaluset; sinisen ja punaisen

Lähdimme porukalla Artic Husky-farmille tervehtimään Karkun eräopasopiskelijoita, jotka olivat moottorikelkka- ja koiravaljakkokoulutuksessa. Minä kävin saman kurssin edellisvuotena ja jäinpä vielä huhtikuuksi farmille työssäoppimisjaksolle. Minulla oli paljon tuttuja tervehdittävänä. Menimmepä vielä tarhaan tutustuttuamme ravintola Koparaan syömään koparakeitot, jota söin edellisvuonna kuukauden. Reiskapa tapasi vanhan lapsuudenystävänsä Aapajärveltä 40 vuoden takaa ja heilläpä riittikin toisilleen kerrottavaa. Vanhoja urheilujuttuja he muistelivat. Reiska kuului olevan lyömätön mies kuulantyönnössä. Meinasivat paljon olleen puuhaa ilman nykyaikaisia laitteitakin.

Iltasella kävimme Reiskan kanssa kapakassa juomassa kolme Gintonicia. Kiipeäminen hotellille oli piristävää. Pikkuisen houkuttelin Reiskaa lähtemään taksilla Luostolle. Siellä nimittäin esiintyi Remu ja Hurriganes. Vissiin Hurriganesissa on Mannin Timpan porukka. Cisse ja Albert ovat ainakin kuolleet. Ile ja Kaija esiintyivät Pyhä-Luoston alueella noina päivinä usein. Kävelimme kuitenkin alas Rinnekeroon, jossa asuntomme sijaitsi. Ihmettelin viittoja: Luostolle näytti olevan matkaa joka paikasta 32 kilometriä. Ihmeellisen näköistä. Emme lähteneet Luostolle, vaan laskeuduimme kävellen Pyhätunturi-hotellilta alas Rinnekeroon.

Maanantai 31.3

Kävin hiihtoretkellä Pyhän Astelissa. Asteliin on Pyhän lähtöpisteestä kuuden kilometrin matka. Päästyäni perille menin kiireesti vessaan. Kyseessä oli "It's now or never"-tilanne. Sain laskettua housuni yhdennellätoista hetkellä. Varaa ei ollut tuumaakaan.

Paluumatkalla jouduin vetamaan haarakäyntiä pienimmissäkin vastamäissä. Ohitin ikääntyneen rouvan, joka ilmeisesti lastenlastensa kanssa söi leipiä ladulla. Kohdalla tokaisin:

-    "Jaha, lounastauko"
-    "Joo", vastasi nainen ja katsottuaan voipunutta olemustani, ei malttanut olla kysymättä:
-    "Tuliko hiihettyä pitkäkin lenkki?"
-    "Kaksitoista kilometriä"
-    "Kaksitoista?", nainen kysyi epäuskoisena, olin varmasti sen näköinen, että olisin hiihdelllyt sata kilometriä
-    "Hähhäh", nauroin minä. Susi.

Paula kävi ostamillaan suksilla lenkin Kemijärven suunnalla. Iltasella katsottiin lätkää. Blues-Jokerit.

Tiistai 1.4. Aprillia

Lähdimme retkelle Tongosoivaan, tunturiin. Isäntinämme olivat Inkeri ja Onni. Onni on Reiskan lapsuuden kaveri Aapajärveltä. Heidän poikansa, nelikymppinen Kari oli myös mökillä. Kari veti minun kelkalla reessä Tongosoivan huipulle. Nappailin ylhäällä valokuvia. Kari kertoi kyllästymiseen saakka vetaneensä poikaansa huipulle, josta tämä oli laskenut kelkkauraa alas Saunoimme mökillä. Minä yövyin tervastulilla yhden hengen laavulla.

Keskiviikko 2.4

Kävimme aamupäivällä Karin kanssa ajelemassa kelkoilla Palovaaran päällä. Jäin ainoastaan kerran kiinni umpihankeen. Lumi oli pehmyttä. Muuten retki sujui ongelmitta. Olin tyytyväinen saatuani kelkkailla. Kelkan vuokraaminen olisi ollut tyyristä.

Palasimme Pyhän mökille siinä viiden maissa. Olin jonkin verran uupunut kelkkailusta. Illalla katselimme jääkiekkoa televisiosta. Jokerit-Blues.

Torstai 3.4

Reiska vuokrasi sukset. Kävimme hiihtoreissulla. Söimme lounasta tulilla Porolaavulla ja joimme päälle nokipannukahvit. Hiihdimme latua eteenpäin Haarainselän päiväkämpälle. Kämpässä pidimme pienen tauon ja lähdimme hiihtämään takaisin Pyhätunturille. Päivän hiihto oli 12 kilometriä.

Reiska heitti minun autolla Luostotunturi- hotellille, jonka yhteydessä on Ametistikylpylä. Kävin siellä lilluttelemassa. Kylvyn päälle menin aulabaariin kirjoittamaan sähköpostia. Aulabaarissa oli saatanmoista jengiä. Katsoivat televisiosta jotakin saatanan komediasarjaa, vaikka toisella kanavalla pyöri huippujännittävä Blues-Jokerit. Olisin tappanut, muttei ollut aikaa. Päätin tutustua Bacardi Breezer-valikoimaan. Join koko repertuaarin.

Perjantai 4.4

Huomasin päässeeni ripille 26 vuotta aiemmin, päätin mennä sen kunniaksi Pyhätunturi-hotelliin pyykkäämään. Paula halusi kämpän tyhjäksi siivoustouhunsa ajaksi, koska lähtisi seuraavana iltana yöjunalla etelään. Söin hotellissa lounaaksi savuporokeittoa ja Karjalanpaistia. Keitto oli hyvää, mutta Karjalanpaisti ei ansaitse kehuja. Pesu maksoi 5,50 € ja kuivaus saman verran. Pesukone otti automaattisesti pesuaineen jostakin. Minusta repullisen vaatteita peseminen ei tullut erityisen kalliiksi.

Lauantai 5.4

Lauantaina oli sakea keli. Lunta tuiskutti ja se näkyi porukassa jota tapasin tunturissa olevalla päiväkämpällä, Karhunjuomalammella. Karhunjuomalampi sijaitsee lähellä Ukonhattua. Liikkeellä oli selkeästi erähenkisempää porukkaa, johtuen kelistä ja vaikeasta reitistä. Varsinkin lyhin reitti Isokurun läpi sillä kelillä oli erittäin vaativa. Minä hiihdin aina Kairosmajalle saakka nk. höylättyä latua, joka oli tietenkin nyt pyryttänyt umpeen. Siitä jatkoin nk. konelatua ylös Karhunjuomalammen päiväkämpälle. Reitistä ei juuri näkynyt missä se kulki, onneksi mulloli karttalehti ja newyorkilainen kompassini. Näkyvyys oli alle metrin. Ylä- ja alamäkiä ei juuri nähnyt. Ne tunsi. Laskut olivat melko vauhdikkaita. Palatessani kävin ostamassa kaupasta kunnon kartan.

Karhunjuomalammella ei aplareita näkynyt. Aplarit olivat jääneet kotio. Aplarit ovat niitä, joillon kevyt appelsiinivyölaukku vyötäisillä. Mulloli aina paksu reppu, jossoli sisältönä kirves, kartta, kompassi, istuinalusta, kahvipannu, kahvia, pussikeittoa, termospullo, syömäkuppi, lusikka, otsalamppu, banaani, tulitikkuja, sanaristikko, varapaita ja puhelin.

Yksi pariskunta oli paras mitä on. He olivat liikkeellä lumikengillä ja selkärepussa niilloli laudat. Erittäin kvartsiittihenkistä.

Kämpän lattialla vilisti hiiri. Se oli musta. "Ihmeellisen näköistä", mä ajattelin: "Ainoastaan pieni tumma reikä pään sivussa".

Sunnuntai 6.4

Läksimme Pyhätunturi-hotellille katsomaan Formula 1-kilpailua Sakelin aavikkoradalta Bahrainista. Ferrarit jättivät muut alkukierroksilla, eivätkä tehneet virheitä kisan edistyessä. Tarjouduin valmistamaan illaksi aterian, sillä olin nähnyt paikallisessa kaupassa lampaan sisäfilettä.

Kisan jälkeen menimme yhdessä kauppaan, joten en voinut epäilyksiä herättämättä ominaiseen tapaani poukkoilla kaupassa edestakaisin etsien kulloistakin mielitiettyäni. Minun tuli keskittyä täydellisesti ja napata kärryyn matkalla aineksia tulevaan ruokaan jonka nimeä en vielä tiennyt. Varmuudeksi nappasin meijerihyllystä kermavalmistetta ja punaista maitoa, voihin en uskaltanut kajota halustani huolimatta. Tiesin lihaosaston ratkaisevan päivän menun. Plarasin lihoja läpi, löytämättä lammasta. Varmistaakseni kiitettävän arvosanan, nappasin kärryyn sikaniskaa eli kassleria. "Häh häh", nauroin: "Eihän tämä ollutkaan paha rasti". Muusihyllyllä näytin reiskalle ovelan jutun. Otin hyllystä sekä Pirkka että Mummon specialhypermuusin, näytin etusormellani vuoroin molempien tuotteiden hyllypuhujista hintoja. Sen jälkeen hymyilin salaperäisesti, osoittaen pakkausten takaosasta pienellä painettua tekstiä, sanoen:

- "Katso valmistaja - Sama". Reiska katsoi minuun salaperäisesti, joten lisäsin voitonriemuisana
- "Kyseessä on sama tuote eri hinnoin"

Ruskistin sikaniskat pannussa sipulin kera, laitoin ne uunivuokaan kermahauteeseen ja tein valmismuusin punaiseen maitoon ja voimariiniin. Reiska antoi kiitettävän arvosanan kasslerilleni sitä hänelle tarjottuani. Ruuan kanssa joimme pullollisen valencialaista punaviiniä. Minusta se oli hyvää.

Maanantai 7.4

Kävin äijällä voidattamassa sukseni. Hiihdin ylös Soutajalle. Ylhäällä huomasin hiihtäneeni vastasuuntaan, joten käännyin takaisin noudattamaan oikeaa kiertosuuntaa. Minun ja monien muiden onneksi tajusin vastaantulevan liikenteen olevan hyvin konkreettista hetkeä ennen kuin lähdin laskemaan nousevia vastaan. Onneksi käänsin hiihtosuuntani ladun lakipisteessä. Soutajalta olikin melko rapsakat laskut takaisin. Sillä reissulla tapasin ihmisiä jotka olivat enemmän tosissaan hiihtohomman kanssa. Niihin mäkiin ei kovin kokemattomia ihmisiä eksy.

Tiistai 8.4

Siivosimme Reiskan kanssa mökin kuntoon. Tip top.

Lähdin hiihtoretkelle luonnonlatua pitkin kohti Isokurua. Mahtavin kuruista on jyrkkäseinäinen ja kivikkoinen 200 metriä syvä Isokuru. Isokurussa on Pyhäkasteenlampi ja -putous. Putous on 17 metriä korkea. Samuli Paulaharjun tarinan mukaan lampi on saanut nimensä, koska siellä Esaias Masvetti Fellman kastoi lappalaisia kristinuskoon vuonna 1648.

Laskeuduin Isokurun päiväkämpältä portaat alas rotkoon, jonka pohjalla hiihtelin kurun toiseen päähän todetakseni, että portaat olivat aivan jäätyneet ja lumessa, että kiipeäminen onnistuisi. Rotkon seinämät ovat jyrkkiä ja niissä on alituisesti lumivyöryvaara. Usein kysymyksessä on sekavyöry, jolloin lumen lisäksi rinteillä vyöryy maa- ja kiviaines.

Rotkoni rauhaan,

kuin kuoleva peto,
ma hiivin

Eino Leino

Palasin kurua pitkin takaisin itään. Hiihdin läpi rotkon nousematta portaita. Yhdessä kohdassa en hiihtänyt kurun pohjalla, vaan joitakin metrejä ylempänä kurun pohjoisrinteellä. Eräässä jyrkässä ei tasapainoni pitänytkään vaan pyörin mukkelismakkelis rotkon pohjalle. Muuten siinä ei mitään, mutta näin tukevalle poijalle suksien kanssa ylösnouseminen on silloin tällöin vaikeaa. Kaatuminen johtui oikeastaan siitä, että olin aikaisemmin kaatunut jyrkän laskun jälkeen maapohjan muuttua suoraksi suoraan seljälleni. Tiedättehän, sellainen "hokkarit ilmaan"-tyyppinen kaatuminen. Niin, sillä kerralla reppuni lantiovyö oli katkennut ja nyt reppuni antoi mukavasti "linkoapua" pienissä tasapainovaikeuksissa.

Keskiviikko 9.4

Lähdimme liikkeelle klo 5.20 kelin ollessa todella paha, jäätävä sade. Se tarkoittaa, että sataa alijäähtynyttä vettä (alle 0-asteista), joka osuessaan johonkin kiinteään aineeseen, jäätyy silmäräpäyksessä. Eli tienpinta ja tuulilasi jäätyvät heti. Tienpinta on peilijäässä, ja siten erittäin liukas. Reiska jaksoi tsempata koko matkan. Arvelin ajamisen olevan hänelle tärkeä asia. Sille tontille ei varmaankaan ole järkevää tunkeilla. Mahtava ajosuoritus todella vaativissa olosuhteissa.

Pääsimme kotipihaan kuuden maissa. Tulimme viettäneeksi mukavat puolitoista viikkoa. Opin paljon asioita Reiskalta. Olen etuoikeutettu kun minulla on niin mahtavat naapurit.

Tommi 11.4.2008

Retket